Sosiaalinen oppiminen on tehokasta ja turvallista

Sosiaalinen oppiminen tarkoittaa sitä, että yksilö omaksuu tietoa tai käyttäytymistapoja tarkkailemalla muita. Oppija voi oppia erilaisia asioita: mielenkiintoisen kohteen tai paikan, tavoittelemisen arvoisen päämäärän tai itse toiminnot. Koiran taipumusta spontaaniin sosiaalisen oppimisen hyödyntämiseen testataan smartDOG-testissä, mutta se voidaan myös opettaa koiralle järjestelmällisesti hyödynnettäväksi koulutusmenetelmäksi.

Geenien ohjaama ja opittu käyttäytyminen

Jokaisen yksilön käyttäytymisestä osa on opittua ja osa geenien ohjaamaa. Geenien ohjaama lajille tyypillinen käyttäytyminen on melko joustamatonta ja sitä on yleensä vaikea muokata koulutuksella riippumatta siitä, mikä käyttäytymisen tarkoitus on: se voi olla esimerkiksi metsästämistä, paimentamista tai vartiointia. Geenien ohjaama käyttäytyminen on hyvin luotettavaa eli se tapahtuu aina samanlaisen ärsykkeen laukaisemana.

Opittua käyttäytymistä on helpompi muuttaa, koska se on joustavaa. Yksilön oppiminen perustuu kokemuksiin käyttäytymisen seurauksista. Olisi kuitenkin vaarallista, jos kaikki asiat pitäisi oppia näin. Tässä kuvaan astuu sosiaalinen oppiminen. Koska sekin on yksilön oppimista, siinä on paljon joustavuutta. Sosiaalisen oppimisen kautta opitussa käyttäytymisessä huonot seuraukset ovat vähäisiä, koska oppija oppii käyttäytymisen joltakulta toiselta yksilöltä, joka osaa jo välttää ne.

Sosiaalinen oppiminen eri tavoin

Kun oppija näkee jonkun muun käsittelevän jotakin esinettä, se herättää mielenkiinnon kyseistä kohdetta kohtaan. Todennäköisesti oppija alkaa tutkia ja mahdollisesti käyttää mielenkiintoista esinettä. Oppijan tapa käsitellä esinettä ei välttämättä ole samanlainen kuin se, millä tavalla hän näki esinettä käytettävän. Tällaisesta sosiaalisesta oppimisesta on kyse esimerkiksi silloin, kun koira näkee ihmisen käyttävän kaukosäädintä: se kiinnostuu esineestä, mutta ei todennäköisesti ymmärrä, mihin se on tarkoitettu. Siksi koiran tapa käsitellä kaukosäädintä on erilainen kuin ihmisen. Samalla tavalla toimii tiettyyn paikkaan liittyvä sosiaalinen oppiminen. Kun oppija näkee toisen yksilön oleilevan tai olevan kiinnostunut jostakin paikasta, sen mielenkiinto paikkaa kohtaan saattaa lisääntyä. Tällaista sosiaalisen oppimisen muotoa on usein käytetty hyväksi esimerkiksi silloin, kun koiraa opetetaan juoksemaan merkkiruutuun tottelevaisuuskoetta varten: ohjaaja käy näyttämässä koiralle maata ruudun keskellä ja herättää näin koiran mielenkiinnon tätä paikkaa kohtaan.

Oppija saattaa havainnoida toisen yksilön käyttäytymisestä päämäärän eli sen, mitä käyttäytymisellä saavutetaan. Tällöin kyse on toiminnan tavoitteesta, esimerkiksi siitä, että avaamalla pullon voi saada juotavakseen siellä olevan veden. Oppija voi yrittää erilaisia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi eikä saavuta päämäärää samoin kuin yksilö, jota hän on seurannut. Kun kyse on matkimisesta, oppija oppii nimenomaan toiminnot eli sen, miten päämäärä saavutetaan. Se, sisältyykö toiminnan tavoite osaksi matkimista, riippuu päämäärästä.

Matkiminen

Matkimista pidetään kompleksina oppimiskeinona, koska siinä oppijan on osattava asettua toisen asemaan: mitä hänen havainnoimansa yksilö tekee ja mitä oppijan on tehtävä, jotta sama tapahtuisi? Kolmen erilaisen lajin ominaisuuden ajatellaan lisäävän todennäköisyyttä sille, että yksilöt oppivat asioita toisiltaan matkimalla. Ensinnäkin yleinen sosiaalisuus on tärkeä ominaisuus, koska yhdessä elävien lajien yksilöiden on helpompi seurata toisiaan. Toisena tulee vanhempien hoiva, jonka määrä vaihtelee eri lajeilla suuresti. Se on erinomainen kanava sosiaaliselle oppimiselle. Erittäin hyvä esimerkki ovat apinalajit, joissa emot kantavat poikasia selässään. Tässä poikanen saa katsella emon toimintaa samasta näkökulmasta kuin emo itse ja oppia, miten emo käyttää käsiään. Kaikkein eniten sosiaalista oppimista käyttävät lajit, jotka ovat uteliaita ja joilla on taipumuksia leikkiin ja uusien asioiden kokeilemiseen. Tällaiset ominaisuudet mahdollistavat innovaatioita, jotka voidaan välittää eteenpäin sosiaalisesti.

Do as I do!

Do as I do on koulutusmenetelmä, joka perustuu sosiaalisen oppimiseen järjestelmälliseen hyötykäyttöön. Menetelmässä koiralle opetetaan tuttujen tehtävien avulla vihje suorittaa sama toiminto kuin ihminen edellä – siis matkia. Do as I do:n perusta on funktionaalinen matkiminen. Se tarkoittaa, että oppija saavuttaa saman päämäärän kuin mallin antanut yksilö. Koska ihmisen ja koiran lajien anatomia eroaa toisistaan, toiminnot tehdään eri tavoin: esimerkiksi ihminen nostaa esinettä kädellään ja koira suullaan. Matching imitation tarkoittaa, että koira käyttää tehtävän suorittamiseen vastaavaa ruumiinosaa, eli esimerkiksi jonkin kohteen koskettamiseen etutassua käsien sijaan. Kun koira on oppinut matkimisen konseptin, uusien tehtävien oppiminen on erittäin nopeaa. Sosiaalisen oppimisen avulla opitut tehtävät muistetaan paremmin ja ne yleistyvät helpommin eri paikkoihin.

Do as I do – sosiaalisen oppimisen seminaarit tammikuussa 2019