Hajutyökoiran ilmaisun valintaan vaikuttavat eri tekijät, kuten etsittävät kohteet, työskentely-ympäristöt ja koiran ominaisuudet. Ilmaisutavan valinta ei kuitenkaan ole ainut ilmaisun opettamisen suunnitteluun liittyvä tekijä. Ennen hajutyökoulutuksen aloittamista on hyvä miettiä, millä tavoin koiraa lopulta käytetään: se vaikuttaa siihen, mitä reittiä ja missä vaiheessa koulutusta ilmaisua lähtee opettamaan.

Haju on tärkein

Suurimmalla osalla hajutyökoirista lopullinen päämäärä on hajun etsiminen monenlaisissa eri ympäristöissä. Sienikoiran työskentely-ympäristö on metsä, jossa on valtavat määrät asioita, jotka kiinnostavat koiraa luonnostaan. Virkakoiran on pystyttävä työskentelemään missä tahansa ympäristön mahdollisesti jännittävistä tai uhkaavistakin häiriöistä huolimatta. Nose Work -koiralle suurimman häiriön koetilanteessa aiheuttaa usein ohjaajan jännityksestä johtuva paine.

Jotta häiriön vaikutus koiran työskentelyyn olisi mahdollisimman vähäinen, koiralla täytyy olla hyvä motivaatio hajun löytämiseen. Motivaation rakentamiseksi koiraa on silloin palkittava juuri löydöstä: hajun löytäminen on tie koiran himoitsemaan palkkioon. Kun koiralle rakennetaan motivaatiota ja sitä palkitaan välittömästi hajun löytämisestä, pystytään purkkirataharjoittelussa tuomaan nopeasti mukaan erilaisia häiriöitä. Oikean hajun etsiminen monenlaisten eri häiriöhajujen seasta kirkastaa hajukuvaa koiralle. Sienikoiran häiriöhajuina voi olla muita kuin sille opetettavia sieniä ja muita metsän hajuja, kuten sammalta, käpyjä ja eläinten jätöksiä. Nose Work -koiralle taas on hyvä ottaa häiriöiksi muita voimakkaasti ympäristöstä poikkeavia hajuja, esimerkiksi mausteita kuten anis tai erilaisia pesuaineita. Mitä selkeämpi koiran mielikuva etsittävästä hajusta on, sitä paremmalla motivaatiolla se keskittyy hajun etsimiseen häiriöistä välittämättä.

Kun koiran motivaatio hajun löytämiseen on korkea, se oppii samalla sitkeästi osoittamaan löytämänsä kohteen ohjaajalleen. Jos koira saa valita, on tuloksena usein aktiivinen ilmaisu, joka ei välttämättä ole ohjaajan toiveiden mukainen. Siksi motivaation rakentamisen rinnalla kannattaa harjoitella ilmaisua erikseen.

Ilmaisu edellä

Jos koiran lopullinen työskentely-ympäristö on ikään kuin laboratorio-olosuhteissa, omassa työhuoneessa aina omalla purkkiradalla, on yleensä viisas reitti opettaa ilmaisu yhdessä hajun kanssa. Pelkästään purkkiradalla työskentelyyn sopivat parhaiten erilaiset passiiviset ilmaisut, kuten kuono- tai tassukosketus. Koira opetetaan tekemään ilmaisukäytös purkille, jossa on haju. Näin haju liittyy alusta asti ilmaisuun ja siitä tulee vihje ilmaisukäytöksen tekemiselle. Hajun liittymistä ilmaisuun, eli ilmaisun ärsykekontrollia, testataan lisäämällä kohdepurkin rinnalle ensin tyhjiä ja sitten häiriöhajuja sisältäviä purkkeja. Jos koira on yhdistänyt hajun ja ilmaisukäytöksen toisiinsa, se tekee ilmaisun vain kohdepurkin kohdalla.

Myös eri ympäristöissä etsintää tekevän koiran työskentelyä voi lähteä rakentamaan ilmaisu edellä. Silloin on oltava erityisen tarkka siitä, että ennen etsintöjen aloittamista ilmaisu on todella hyvässä ärsykekontrollissa, eli että koira todella tekee ilmaisukäytöksen vain oikean hajun kohdalla. Muuten on mahdollista, että koiralla on suurempi motivaatio ilmaisukäytöksen tekemiseen kuin hajun löytämiseen, mikä saattaa johtaa siihen, että koira tekee etsinnän yhteydessä valeilmaisuja saavuttaakseen palkkion. Ongelma tulee tyypillisesti esiin tilanteissa, joissa koira joutuu etsimään hajua mielestään turhan pitkään tai etsintäalueella ei ole kohdetta, koira joutuu tarkentamaan hajua pitkään esimerkiksi korkealla olevasta piilosta, ympäristössä on paljon häiriöitä tai jokin voimakkaasti ympäristöstä poikkeava häiriöhaju – ja varmasti kaikkein tyypillisimmin tilanteessa, jossa ohjaaja jännittää esimerkiksi koetta ja huomaamattaankin aiheuttaa koiralle paineen ”tehdä löytö”.

Ilmaisuharjoittelu valmistaa erilaisiin tilanteisiin

Aloittipa hajutyöskentelyn opettamisen sitten haju tai ilmaisu edellä, on ilmaisua aina hyvä harjoitella myös helposti kontrolloitavassa ympäristössä purkkiradalla. Eri häiriöhajujen lisäksi hyvällä ilmaisuharjoittelulla voi valmistaa koiraa myös muunlaisiin häiriöihin, kuten ympärillä liikkuviin ihmisiin, äkkinäisiä liikkeitä tekevään ohjaajaan ja yllättäviin ääniin. Koiralle voi opettaa voimaa ilmaisuun vetämällä sitä taluttimella pois sen tehdessä ilmaisua – ensin tietysti aivan kevyesti, lopulta vähitellen voimistaen. Ajattele, miten kätevä varmistus löydöllä olemisesta tällaisen häiriön sietäminen ilmaisussa olisi koetilanteessa!

Julkaistu alun perin SporttiRakissa